Dehumanisoitu vihollinen, jota minusta tehdään
Olen kirjoittanut nyt vuoden kirjoituksia, joita ei tilattu. Hyvinvoinnin esteet, koulukiusaaminen, cancel-kulttuuri, tilastot joita ei haluta nähdä, polarisaatio joka repeää. Kirjoitan asiallisesti, lähteistän, puntaroin. Tuon esille näkökulmia, haen avointa dialogia. En tuomitse, en leimaa, en vaadi ketään muuttumaan.
Vastauksena saan leiman ja puhdasta vihaa. Rasisti. Natsi. Suvaitsematon. Koliikkinen setäukko. Persu. Ihmisjäte.
Aluksi se vihastutti. Sitten se alkoi naurattaa. Nyt se vain väsyttää, paljon.
Mitä jos antaisin periksi? Mitä jos ottaisin leimat vastaan ja muuttaisin sen kaiken todeksi? Jos lopettaisin yrittämisen ja alkaisin olla se, mitä minusta väitetään? Jos vastaisin vihalla vihaan, leimalla leimaan?
Se olisi hirveän helppoa. Ei enää puolustautumista. Ei enää "en sanonut niin". Vain puhdas, vapauttava raivo.
Mutta se olisi myös ansa.
Jos muutan itseni siksi, mitä minusta väitetään, annan heille voiton. Annan heille oikeuden määritellä, kuka olen. Annan heille todisteen, että heidän leimansa oli oikeassa alun perinkin. Sitähän he haluavatkin.
He eivät halua keskustelua. He haluavat hiljaisuutta ja valtaa. Molemmat palvelevat samaa tarkoitusta: vastapuoli on joko vaiennettu tai dehumanisoitu vihollinen.
En anna kumpaakaan.
Jatkan kirjoittamista samalla tavalla kuin ennenkin. Asiallisesti. Lähteistetysti. Ilman anteeksipyyntöjä.
Koska se on ainoa tapa, jolla voin voittaa.
He voivat huutaa niin kauan kuin haluavat. Minä en lakkaa puhumasta.
Ja joskus, ehkä vuosien päästä, joku lukee näitä tekstejä ja tajuaa: tässä oli se, joka ei antanut periksi.
Se riittää.
Etsi itsellesi lisää luettavaa muista kirjoituksistani
- Mielenterveys
- Avoimuus
- Hyvinvointi
- Nuoret
- Koulujärjestelmä
- Kulttuuri
- Vanhemmuus
- Yhteiskunta
- Perheet
- Lapset
- cancel-kulttuuri
- Tunteet
- Käyttäytyminen
- Kasvatuskulttuuri
- polarisaatio
- Politiikka
- Itsetuntemus
- Koulutus
- Suomi
- Työhyvinvointi
- Tunnetaidot
- Syntyvyys
- Kuntapolitiikka
- Yrittäjyys
- Terveydenhuolto
- Vaalit
- sananvapaus
- yhteiskuntakritiikki
- Psykologia
- cancel culture
- Huumeet
- Liikunta
- Ennaltaehkäisy
- Väestöpolitiikka
- Kyläkoulut
- Kasvatus
Samasta Kelan ja Tilastokeskuksen datasta piirretyt kuvat elävät eri todellisuuksissa somessa: vieraskielisten osuutta korostetaan absoluuttisilla euroilla, suhteellinen riski leimataan “kikkailuksi”. Miksi matematiikka herättää raivoa? Festingerin dissonanssi selittää: fakta uhkaa identiteettiä, ryhmä suojelee normilla. PISA 2022 vahvistaa osaamisvajeen. Kuka voittaa – data vai tarina? Lue analyysi absoluuttisesta vs. suhteellisesta, psykologiasta ja Millin sananvapaudesta.