Sanojen inflaatio: Kun jokaisessa kaapissa on natsi, missään kaapissa ei ole natsia
“Vasemmisto häviää uskottavuutensa. Äärioikeisto häviää näkyvyytensä, mutta hyötyy piiloutumisesta. Hiljainen enemmistö häviää luottamuksensa instituutioihin. Kaikki häviävät, mutta vasemmisto häviää eniten, koska se on itse rakentanut ansan, johon se nyt astuu.”
Isoäiti Sipoossa äänestää Perussuomalaisia, koska haluaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Seuraavana päivänä hän on natsi. Duunari Keravalla osallistuu 612-kulkueeseen, koska pitää isänmaallisuutta tärkeänä. Hän on natsi. Professori kirjoittaa kirjan sukupuolten biologisista eroista. Natsi. Donald Trump rakentaa muuria. Natsi. Brexit tapahtuu. Natsi. Sanaa käytetään kuin halpaa karkkia, ja juuri siksi se on menettänyt kaiken merkityksensä. Vasemmisto on vuosikymmenen ajan toistanut mantraa, jossa jokainen eri mieltä oleva on natsi. Se on ollut tehokasta lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä tähtäimellä se on tuhoisaa – ennen kaikkea vasemmistolle itselleen. Kun kaikki on natseja, kukaan ei ole natsi. Ja kun kukaan ei ole natsi, aito natsi voi astua esiin ilman, että kukaan reagoi. Inflaatio ei ainoastaan tyhjennä sanaa vaan myös normalisoi sen, mitä sen pitäisi torjua.
Inflaation psykologia: desensitisaatio ja immuniteetti
Psykologiassa desensitisaatio tarkoittaa, että toistuva ärsyke lakkaa herättämästä reaktiota. Natsi-sana on klassinen esimerkki. Kun sanaa käytetään 400 hengen 612-kulkueesta, Perussuomalaisista ja isoäidin äänestyskäyttäytymisestä, se menettää erottelukykynsä. Tutkimukset poliittisesta retoriikasta osoittavat, että toistuva ääri-leimaaminen johtaa immuniteettiin: kuulija lakkaa välittämästä.¹ Vasemmisto on itse rakentanut tämän immuniteetin. Vaihtoehtoinen selitys on strateginen: sanaa käytetään tarkoituksella tyhjentämään se merkityksestä, jotta aitoja natseja ei enää tunnisteta. Molemmat selitykset johtavat samaan lopputulokseen.
Hiljainen enemmistö lakkaa kuuntelemasta
Kun duunari leimataan natsiksi, koska hän haluaa rajavalvontaa, hän lakkaa välittämästä leimaajista. Kun isoäiti leimataan natsiksi, koska hän äänesti Perussuomalaisia, hän lakkaa välittämästä vasemmiston huolista. Tämä on klassista ryhmäpsykologiaa: liiallinen leimaaminen vahvistaa vastapuolen koheesiota ja heikentää omaa uskottavuutta.² Toinen mahdollisuus on, että vasemmisto tiedostaa tämän mutta pitää sitä hyväksyttävänä hintana moraalisesta ylivertaisuudesta. Lopputulos on sama: hiljainen enemmistö siirtyy kauemmas vasemmistosta ja lähemmäs niitä, joita se aiemmin piti äärioikeistona.
Aito natsismi hyötyy inflaatiosta
Kun sana on inflatoitu, oikeat natsit voivat piiloutua joukkoon. “Kaikkihan ovat natseja kuitenkin” – ja juuri siinä piilee vaara. Tutkimukset äärioikeiston verkostoitumisesta Euroopassa osoittavat, että retoriikan tyhjentäminen antaa tilaa aidolle ekstremismille.³ Vasemmisto on itse luonut täydellisen savuverhon, jonka taakse aito äärioikeisto voi rakentaa verkostojaan rauhassa. Vaihtoehtoinen tulkinta on, että vasemmisto ei välitä aidosta natsismista, koska se palvelee narratiivia. Molemmat johtavat samaan: kun susi lopulta tulee, kukaan ei usko.
Uhkakuvat jos inflaatio jatkuu
Jos nykyinen tapa jatkuu, ääriajattelu voi lisääntyä, koska leimaaminen työntää hiljaisen enemmistön äärilaidoille. Toisaalta se voi johtaa yhä tiukempaan valvontaan: kaikki natsiksi leimatut voidaan kriminalisoida, sensuroida tai jopa vangita sananvapauden nimissä. Sananvapauden ja sananvastuun rajat hämärtyvät: filosofisesti John Stuart Millin harmiperiaate sallii rajoitukset vain, kun puhe aiheuttaa suoraa vahinkoa, mutta nykyvasemmisto laajentaa “vahingon” subjektiiviseksi loukkaantumiseksi.⁴ Vaihtoehtoisesti inflaatio voi johtaa sananvapauden absoluuttiseen suojeluun vastareaktiona. Molemmat uhkaavat demokratiaa: ensimmäinen autoritaarisuudella, toinen kaaoksella.
Mitä pitäisi tehdä natsiksi kutsumisen sijaan?
Natsiksi kutsumisen sijaan pitäisi luoda selkeät kriteerit, jotka erottavat aidon ekstremismin arkisesta eri mieltä olemisesta. Psykologisesti tämä vaatisi vasemmistolta kykyä sietää epävarmuutta: tunnustaa, että kaikki kriittisyys ei ole natsismia, vaan osa tervettä keskustelua. Filosofisesti stoalainen lähestymistapa auttaisi: keskittyä siihen, mikä on omassa vallassa, kuten todellisten uhkien tunnistamiseen, eikä leimaamiseen, joka vain vahvistaa vastakkainasettelua.⁵ Vaihtoehtoinen tie on jatkaa nykyistä: sana tyhjenee lopullisesti, ja kun aito natsi ilmestyy, kukaan ei enää reagoi. Molemmat vaihtoehdot korostavat maalaisjärkeä: leimaaminen ilman kriteereitä on kuin huutaisi susi joka päivä – lopulta kukaan ei kuuntele.
Polarisaation lopputulos: molemmat häviävät
Vasemmisto häviää uskottavuutensa. Äärioikeisto häviää näkyvyytensä, mutta hyötyy piiloutumisesta. Hiljainen enemmistö häviää luottamuksensa instituutioihin. Kaikki häviävät, mutta vasemmisto häviää eniten, koska se on itse rakentanut ansan, johon se nyt astuu.
Kysymys kuuluu: mitä järkeä on huutaa “natsi” jokaisesta eri mieltä olevasta, jos lopulta kukaan ei enää kuuntele – ja aito natsi kävelee sisään ovesta, jota kukaan ei vahdi?
Lähteet:
¹ Haslam & Loughnan, Psychological Science 2014. DOI: 10.1177/0956797613516804
² Tajfel & Turner, Social Identity Theory 1979.
³ Europol TE-SAT Report 2024.
⁴ Mill, On Liberty 1859.
⁵ Pew Research Center 2023 – polarisaatio Suomessa.
⁶ Carré & Archer, Current Opinion in Behavioral Sciences 2017. DOI: 10.1016/j.cobeha.2017.03.001
⁷ Tilastokeskus 2025 – äänestyskäyttäytyminen ja polarisaatio Suomessa.
Etsi lisää luettavaa muista kirjoituksistani
