Lapsi oppii nopeasti, millä tavoin hän saa vanhemman huomion. Jos positiiviset teot jäävät huomaamatta ja negatiivisiin reagoidaan voimakkaasti, lapsi alkaa hakea huomiota kielteisillä tavoilla. Tämä ilmiö ei koske vain perheitä – se heijastuu laajemmin yhteiskuntaan ja nuorten hyvinvointiin. Miten voimme katkaista tämän ketjun ja opettaa jälkipolvemme käsittelemään tunteitaan tasapainoisesti?

Klassinen ehdollistuminen ohjaa ihmisten käyttäytymistä tiedostamattomasti molempiin suuntiin – kohti negatiivisuutta tai positiivisuutta riippuen siitä, millaisille ärsykkeille altistumme. Yhteiskunnan nousu tai tuho riippuu pitkälti siitä, miten onnistumme tasapainottamaan nämä voimat.

Nuorten mielenterveyskriisi Suomessa syvenee huolestuttavaa vauhtia. Mieli ry:n tuoreet tilastot paljastavat karua todellisuutta: psyykkinen kuormittuneisuus yleistyy ja nuorten itsemurhien määrä kasvaa. Miten “maailman onnellisin maa” voi epäonnistua näin pahasti nuortensa hyvinvoinnissa? Tässä blogissa pohdin syitä ja esitän konkreettisia ratkaisuja tilanteen parantamiseksi.

Onko hiljaisuus täyttä kultaa vai saako jo huutaa? Suomalaisessa kulttuurissa tunteiden tukahduttaminen on pitkään nähty vahvuutena, mutta tämän hinta saattaa olla kovempi kuin luultiin. Miten lapsuudesta alkaen opittu tunteiden peittäminen vaikuttaa mielenterveyteen, ihmissuhteisiin ja yhteiskuntaan? Onko tunnetaitojen opettamisesta hyötyjä, haasteita tai tarjoaako se näkökulmia kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.