Radikaali islam haastaa länsiarvoja vakavasti, integraatio ontuu monesta syystä (myös syrjinnän ja eristäytymisen vuoksi), media ja geopolitiikka pahentavat tilannetta. Euroopan kokemukset varoittavat hyvin selkeästi: ilman rehellistä keskustelua ja tiukempia vaatimuksia yhteensopivuudesta ongelmat kasvavat hallitsemattomiksi. Uskallammeko kriittiseen keskusteluun ja tarvittaviin toimiin ennen kuin yhteiskunnallinen vakaus murenee lopullisesti?

Samasta Kelan ja Tilastokeskuksen datasta piirretyt kuvat elävät eri todellisuuksissa somessa: vieraskielisten osuutta korostetaan absoluuttisilla euroilla, suhteellinen riski leimataan “kikkailuksi”. Miksi matematiikka herättää raivoa? Festingerin dissonanssi selittää: fakta uhkaa identiteettiä, ryhmä suojelee normilla. PISA 2022 vahvistaa osaamisvajeen. Kuka voittaa – data vai tarina? Lue analyysi absoluuttisesta vs. suhteellisesta, psykologiasta ja Millin sananvapaudesta.

Kun kaikki on natseja – isoäidistä duunariin ja professoriin – kukaan ei ole natsi. Vasemmiston vuosikymmenen kestänyt natsi-leimaaminen on tyhjentänyt sanan merkityksestä ja luonut immuniteetin: harva jaksaa enää reagoida. Samalla aito äärioikeisto piiloutuu joukkoon. Inflaatio ei ainoastaan heikennä vasemmiston uskottavuutta, vaan normalisoi sen, mitä piti torjua. Mitä järkeä on huutaa natseja jokaiseen eri mieltä olevaan, jos kukaan ei enää kuuntele – ja aito natsi kävelee sisään ovesta, jota kukaan ei vahdi?