Olen kirjoittanut kirjoituksia, joita ei tilattu. Vastauksena saan leiman ja puhdasta vihaa. Rasisti. Natsi. Suvaitsematon. Koliikkinen setäukko. Persu. Aluksi se vihastutti. Sitten se alkoi naurattaa. Nyt se vain väsyttää. Mitä jos antaisin periksi? Jos ottaisin leimat vastaan ja muuttaisin ne todeksi? Se olisi helppoa. Mutta se olisi myös ansa. Jatkan kirjoittamista samalla tavalla kuin ennenkin. Koska se on ainoa tapa voittaa.

Nykyvasemmistoliberalismi julistaa suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuutta. Käytännössä se sietää vain yhdenlaista erilaisuutta: sellaista, joka sopii valmiiseen narratiiviin. Kaikki muu on vihapuhetta. Musliminaisella on oikeus huntuihin, kristityllä ei oikeutta Raamatun siteeraamiseen. Transihmisellä on oikeus urheilla naisten sarjoissa, biologisella naisella ei oikeutta vastustaa sitä. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on kaksinaismoralismia puhtaimmillaan. Lue, miksi suvaitsevaisuus, joka ei siedä erilaisuutta, on totalitarismia pehmeässä paketissa.

Kun kaikki on natseja – isoäidistä duunariin ja professoriin – kukaan ei ole natsi. Vasemmiston vuosikymmenen kestänyt natsi-leimaaminen on tyhjentänyt sanan merkityksestä ja luonut immuniteetin: harva jaksaa enää reagoida. Samalla aito äärioikeisto piiloutuu joukkoon. Inflaatio ei ainoastaan heikennä vasemmiston uskottavuutta, vaan normalisoi sen, mitä piti torjua. Mitä järkeä on huutaa natseja jokaiseen eri mieltä olevaan, jos kukaan ei enää kuuntele – ja aito natsi kävelee sisään ovesta, jota kukaan ei vahdi?